KUVIA

 

KUVIA SIELTÄ SUN TÄÄLTÄ
(kuvat JuLu)
(Viimeinen lisäys 23.10.14 )

SYKSY 2014
KASVIPLANTAASI ELONTIEN PALSTA-ALUEELLA
Kollasi 1 —- Kollaasi 2

Kollaasi 3 —- Kollaasi 4
Elontien palstaviljelijät saivat uuden ”maajussin”.  Eiköhän tuokin palsta saada kukoistamaan nimim. kokemusta on periaatteella.

 

 ROIHUVUOREN JAPANILAISTYYLINEN PUUTARHA 2013

6.8.2013

6.8.2013                                                                                                   6.8.2013



ALKUKESÄN 2013 KALAJUTTU

Ja muutakin mukavaa

—-

 

LEPPOISAN RAUHALLINEN KESÄKUUN ALUN AAMU AUREELLA, VAIN YKSINÄINEN VERKONMERKKI OSOITTAA, ETTÄ LIIKETTÄKIN ON OLLUT. LIIKETTÄ OLI MYÖS VEDENPINNNAN ALLA, 1.2kg KUHAN MUODOSSA. MUURIKALLA, VOISSA PAISTETUT PERUNAT SIPULILLA, KUHAFILE JA PAISTETTU TOMAATTI. VALKOVIINI KRUUNASI PÄIVÄLLISEN. NAM. MAISTUIS VARMAAN TOISILLEKIN.
HYTTYSET POISTETAAN LÄHIPIIRISTÄ EUKALYPTUSÖLJYN JA TUIKUN AVULLA, MYRKYTTÖMÄSTI.
—-

MÖKKIPIHAN KUKKIA 2013















KESÄ ON SAAPUNUT LAMMASHAKAAN. (kuvat alkukesä 2013)
—-




—–

JUHANNUS 2013


KIRJOLOHIFILETTÄ MEIRAMILLA JA SULATEJUUSTOLLA HÖYSTETTYNÄ, SEKÄ POSSUN SISÄFILETTÄ MENOSSA SAVUSTUMAAN. SAMAT TULIVAT n. KOLMEN TUNNIN PÄÄSTÄ KYPSYNEENÄ JA SAVUSTUNEENA (oikeaoppisesti) PÖNTÖSTÄ.
—-

JUHANNUS OLI NIIN LÄMMIN, JOTTA KIVETKIN KUKKIVAT.  AATON HERKUT ODOTTAVAT SYÖJIÄÄN.
—-

PARILALLALLA PAISTETTUNA VALKOISTA PARSAA, TOMAATTIA, KESÄKURPITSAA, SEKÄ HALLOUMIA. LANKULLA SAVUSTETTUA KIRJOLOHTA. OMAN MAAN YRTEILLÄ JA SALAATILLA KRYYRÄTTYÄ SALAATTIA, RIIMIHÄRKÄSIIVUILLA (JuLun uniikki resepti) KORISTELTUNA. UUDET PERUNAT JA SIPULIPAPRIKAVOISULAA. JUOMANA SHAMPANJA.
TOISENAKIN PÄIVÄNÄ ON SYÖTÄVÄ. PARSAA, KESÄKURPITSAA JA SONNIN SISÄFILETTÄ, OMALLA MARINADILLA.


HERKUTELLAKIN PITÄÄ. SNAPSII, SINAPSII JA MAKKARAA. AINAHAN MÖKILLÄ MAISTUU MUURIKKALETUT, VAIKKA SITTEN ROSEVIININ KERA.

—-
5.7.2013 LAKKASUOLLA ITÄ-AUREELLA




ALAN YMMÄRTÄMÄÄN IHMISIÄ, JOTKA TULEVAT LAPIN HILLASOISTA HULLUKSI!!!
—-
SEURAAVASSA (viimeinen päivitys) KESÄN 2013 OTOKSIA MÖKILTÄ JA LÄHISTÖLTÄ

—- M
JAAHAS, MONTAS SITÄ TULIKAAN OTETTUA? AIDOLLA NEUVOSTOLIITTOLAISELLA ”TASKULASKIMELLA” VIINIRYYPPYJEN MÄÄRÄ ON HELPPO PITÄÄ SIINÄ MÄÄRÄSSÄ, ETTÄ SAAPI VIELÄ MOPOTELLA VUODEN 1973 PAPALLA.

—-
AUREJÄRVEN IHANUUTTA, NIIN VERKONMERKIN LÄHELTÄ, KUIN SITTEN RANNALTAKIN.

—-
AAMULLA KLO. n.7.00. VAIN KUIKKA HUUSI JOSSAIN.

 

—-
OMAN MAAN SATOA.


KULTAPALLO NÄYTTÄÄ KAUNEUTENSA AURINGONPAISTEESSA.


TOISENLAISTAKIN ”IHANUUTTA” LUONTO TARJOAA. ”VOI PUHA JUSAUS SENTAS”. SIINÄ SAA KORPPIKIN VETESTÄ EVÄSREPUN SLKÄÄN KUN LÄHTEE YLITTÄMÄÄN HAKKUUAUKEAA, JOKA VIELÄ ON KAIVETTU KÄVELIJÄN MAHDOTTOMAKSI KULKEA. EI TUONNE TOSIN OLISI HALUJAKAAN MENNÄ.


MUUTAMA PIENEMPI SYÖTÄVÄ(juotava), SEKÄ KAKSIKOMEETA PAKURIKÄÄPÄÄ.

ROIHUVUOREN JAPANILAISTYYLINEN PUUTARHA  2011

13.5.2011

(Kuvat JuLu)

 

KUVIA MÖKILTÄ JA YMPÄRISTÖSTÄ

Savustamo

—-

Vuonna 2010

Savustamo toiminnassa. Niin kuin tiedetään, kuvien kaltainen savustamo on ns. saaristolaismalli. Pönttö on muurattu luonnonkivistä, isoista ja pienistä. Sisällä on noin 50 kg kiuaskiviä. Pöntöllä olen savustellut vaikka mitä. Kalaa kaikenlaista, lihaa karitsan paahtopaistista porsaan kylkiluihin, jopa omenalohkoja. Itse sain malliini idean Matti J. Särömaan kirjasta; Kalan savustuksen salat. Hätähousujen hommaa tuolla savustaminen ei ole, sillä aikaa kuluu pöntöllisen savustukseen reilut kolme tuntia, kaikkine valmisteluineen. Tunti kaloja, tai lihoja ensin kuivaillaan oviluukku auki, pikkutulen palaessa pesässä. Sitten ovi suljetaan ja siirrytään tunniksi savustettavan kypsentämiseen, mutta nyt on huomioitava, että lämpötila pöntössä EI saa nousta yli 100 asteen, joten pesässä pidetään edelleen mahdollisimman pientä tulta. Leppäklapi kuorittuna on kaiketi se paras, ainakin minun mielestä. Kuorittuna siksi, että pönttöön ei tule kitkerää ja nokista kuorisavua. Kolmas tunti onkin sitten itse savustamista. Pesään hiillokselle asetellaan tuoretta leppää (ei kuorta) lepänlehtiä, kenties katajaa, ihan vaan maun mukaan, jotkut haluavat kalaan väriä sokerista, minä en, oikea savunväri saa riittää. Pöntön kaikki luukut ja ilma-aukot suljetaan, niin myös tulipesän ilma-aukot. Pesässä olevat puut ym.alkavat tuossa tuokiossa muodostaa savua ja sitä tulee ajoittain runsaasti. Vielä ei ole naapuri soittanut palokuntaa, vaikka on saanut jokukusia kertoja kunnolla tuoksutella savunhajulla. No ovat saaneet kalaakin.

Ei muuta kuin savustelemaan:)

—-


28.5.2011
Kirjokala on savustumaan menossa ja menikin:)

 

(kuvat JuLu 2011)

Pönttö antoijonniiverran savua, mistä naapurikin sai osansa, johtuen tuulen suunnasta. Huomaavatpahan että paikalla ollaan. Kolmentunnin odottelun jälkeen kala olikin savustuneen näköistä ja näin jälkeenpäin sanottuna, myös makuista. Että ei voi muuta sanua, kuin että kyllä niistä rantaruottalaisista on joskus ollut jotain hyötyäkin, kun ovat keksineet noin oivan savustuslaitoksen. Lisäys 11.8.2011. Fileenpuolikkaissa(2) on mausteena koskenlaskijajuustoa ja toisissa (2) on tuoretta basilikaa. Kokonaiset fileet taasen on maustettu tillillä ja rosmariinillä ja ne on savustettu heinäkuun puolessa välissä 2011.

Kesäkeittiö/grilli

(kuvat JuLu 2010)
Kesäkeittiöllä on mukava puuhastella. Kaasuhana auki ja tulta polttimeen, sitten vaan muurikalla paistamaan apetta savuruoan jatkeeksi. Vihanneksia, kaalista porkkanoihin, perunoista sipuliin. Isommallekin porukalle pystyy kerralla laittamaan syötävää. Jälkkäriksi tietenkin lettusia vattuhillolla. Grillissä sitten se kesän pakollinen makkara. Joku on sanonut ja olen samaa mieltä, että virtaavan veden ja palavan tulen katsomiseen ei kyllästy. Se on tosi. Mikä kesällä onkaan mukavampaa kuin istahtaa pöydän ääreen ja kuunnella luonnon ääniä ja naukkailla savustettuja ja paistettuja herkkuja ja katsella palavaa tulta. Vaikka sitten viinilasi kädessä. Bon ápetit.

10.5.2011

(kuvat JuLu 2011)

Tulestahan se kaikki lähtee. Tulella ihminen on kaiketi tehty ensimmäiset lämpimät ruuat. Tuli on lämmittänyt, antanut turvaa, toiminut merkinantovälineenä ja monessa muussa tärkeässä tehtävässä. Tuli on isäntänä mitä mainioin, mutta renkinä… hmmm. Lämmin päivä ja hieno ilma antoi aihetta kesän ensimmäiselle grillaukselle. Kaiken ruoan grillaukselle. No ei sentäs salaattia. Sipulia, munakoisoa ja kesäkurpitsaa paloina vartaaseen ja marinadiin odottamaan tulen hiipumista hiillokseksi. Tomaattia ja halloumia myös vartaaseen. Possunkylkeä ritilälle ja vihannekset viereen. Ei aikaakaan kun jo saat kääntää lihoja ja glaseerata marinadilla paistostasi. Kuumassa grillissä kokki saa olla tarkkana, että kaikki paistettavat paistuvat tasaiseen tahtiin. Parasta on kuitenkin tekemisen riemu ja loppusilaus kunnon kattauksella. Andien auringon kypsyttämistä rypäleistä puristetulla ja käytetyllä viinillä on myös oma osansa nautinnossa.

Tuppeen sahatusta koivusta saa näyttävän tarjoilukalun.

Kesäruokintakausi on avattu.

(kuvat JuLu 2011)

—-

Siikaa ja lisukkeet…………………..Possua ja vihanneksia

Kuhaa ja lisukkeet…………………..Possua ja vihannesherkkuja

Ja yllä onkin sitten sitä itteesä. Kesä olikin ny sellanen, että kertaakaan ei tullut sisällä kokattua, eikä syötyä. Mikäs sen mukavampaa ko hämmentää ja kääntää luonnon ääniä kuunnellen.

Siikaa, siikliä ja tomaattia…Possufilettä ja vihanneksia… kukkakaalia, kesäkurpitsaa, perunaa ja halloumia..Stimulanssina punaviintä..Nam. Kuhaa ja vihanneksia ja viimeisessä koskenlaskijarosmariini täytettyä possufilettä ja rehuja. Olis varmaan maistunu sullekin:)

21.8.2011 Muurikalla rehuja kaikenlaista ja savupöntössä tillillä, rosmariinillä ja suolalla ryyditettyä kirjokalaa sekä piikkien nokassa itsemarinoitua broiskunfilettä. Jovain ruoka on hyvää:)

Aurejärveä pohjoiseen ja etelään 

(kuvat vuodelta 2010)——————–( paitsi kolme seuraavaa 3.8.2011 JuLu)


Aurejärvi on noin 18 km pitkä ja leveimmillään nelisen kilometriä leveä, karu ja syvä sekä tummavetinen, mutta puhdas järvi. Järven eteläpäässä on pieni luonnonsuojelualue.  Kallioisia saaria ja rantoja on kilometri tolkulla. Kalaakin järvessä on kaikenlaista. Saaliskaloiksi lasken tällä hetkellä kuhan ja siian. Matikkaa ja haukeakin tulee, sekä ahventa. Jokusia lahnojakin on pyydykseen tarttunut. Vankka totuudenmukainen huhu kertoo että järvessä olisi myös taimenta ja lohta, minä en ole saanut, mutta aikoinaan kun lohia oli istutettu, nähtiin niitä poikasia rannalla, aurinkoa kai ottivat matalassa .

Kuvissa aamu noin klo 7.00. Täysin tyyni niin kuin lähes joka aamu. Loppukesästä kun usva saapuu järvelle ja usvan seasta aurinko nouseeidästä, sitä näkyä ei unohda.  Ainoat väreet järvenpintaan antaa joutsenpariskunnan uiskentelu. Telkkä tai kuikka. Harmaahaikarakin on pesinyt näillä main, ei tosin tänä vuonna 2010 ole vielä näkynyt. Kalasääksipariskunta kalastaa allekirjoittaneen kanssa kilpaa. On se komea lintu, ylväs.

Myös kolme viimeistä kuvaa on otettu aamulla aikaisin, jo ennen seitsemää. Ilma ja luonto ei oikein enää voi paremmaksi muuttua. Rannalla oli lämpöä ehkä 8 astetta mutta jo sata metriä rannasta lämpöä oli parikymmentä. Siksi sumuakin.

 Pääsiäisenä 2011 Aureella, pari joutsenta ja yks ”pöllö” tarkkailee kuhien ja siikojen, lahnojenkin liikkeitä. Tuolta sitä on saatu kalaa… ja tuoltakin jokunen. On se vaan erinomainen järvi.

Jäitäkin oli vielä västäräkin hypellä kiteeltä toisella.

(kuvat 3.8.2011)
Aamuaterialla aureella… kukkulasaaressa. Kello kai pikkastavaille kahdeksan ko nokipannukaffeevesi jo kiehui. Sitten olikin jo siian vuoro.  Että nyt on kehuttava, en ol parempaa siikaa viel saanut. Juuri järvestä pyydystetty siika ja ripaus merisuolaa ja tulen loimua, lämpöä.

Yrttitarha, vaikka sitten pienenpikin.

Niin ei sen välttämättä tarvitse olla suurensuuri kun jo yrttejä pääsee makustelemaan. Timjamia, meiramia, salviaa, ruohosipulia, tilliä, korianteria, salaattia monenmoista. Kelpaa siitä viherpeukalon, tai ”ituhipin” hakea salaattikulhoon puputeltavaa, tahi aamuisen leivän päälle pantavaa. Nokkosia ei kannata yrttimaalla kasvattaa, vaikka kovasti terveellisiä ovatkin, niitä kasvaa ympärillä muutenkin. Mutta syötäviä kukkiakin on kaikenlaisia. Ensin ne ihastuttavat näöllään, sitten maullaan.

 Yrttitarhaa keväällä 2011. Saapi siihen taas kylvää timjamit, laventellit, rukolat, meiramit ja muut herkut kesä- ja talvisuuta sulostuttamaan.

——-

11.8.2011

Ja niinhän siinä kävi, että kesän lämpö, järvivesi ja paskan puhuminen yrttimaan reunalla sai ”naatit ja narsissit” kasvamaan. Pata kattilaa soimaa…Jo oli salaatissa makua…olioli. Kukatkin syötäviä:)

—-

Kesällä 2010

—–

Joskus sitä käy niin, ettäedes yksi kala ei mahdu kuvaan, toisinaan taas kaksikin ja kalastajan kera :) Nooo… Parikiloisia nuo nyt vaan ovat, mutta sitäkin maukkaampia Aurejärven vedenviljaa.

Ja sitten kesällä 2011

11.8.2011

Kesällä on kiva kalastaa, varsinkin jos joskus ahti tai sen kaveri sattuu olemaan hövelillä päällä ja antaa jotain pannulle laitettavaa. On siinä hymy herkässä… onon.

Perhosia kesällä 2010 

 

Neitoperhonen ja herukkaperhonen viipyilivät kasvimaalla. Neitoja oli useampia yhtä aikaa meiramin kukkia haistelemassa. Herukka taasen oli kesy ja tahtoi seuraa, istahti kädelle ja hätistettäessä pois, hetkenpäästä tuli takaisin.

Elukoita ja elämää kesällä 2011

Kurjet kävi joka aamu… klo 5-7 välillä lähipellolla mekastamassa. Helppo arvata, että silloin ei nukuta, ei ainakaan ikkunat auki ja viimekesäne ne piti olla auki, helteen takia.

 

Sienisyssy 2010

 

Suppilovahveroita, kosteikkovahveroita, herkkutatteja, jokunen punikkikin. Nam:) Silmänruokaa ja pikkumasun täytettä.

Hönteri…eli PuuCee

v. 2011

Kyllä sitä tuolla kelpaa istuksia, aamuauringon paistaessa sisään, lintujen laulua kuunnellen ja nauttia vaikka hyvästä akkari taskukirjallisuudesta. Helpotuslaitoksesta löytyy kyllä virsikirjakin jos alkaa veisuuttamaan, muutakin kirjallista tuotantoa on kausittain. Antiikkiesineisiin voi myös tutustua, taikka oluen valmistuksen saloihin. Jaa että kuka nyt pas…la kauaa viihtyisi? Kyllä täällä viihtyy. Alusastia on ns. kaksikerros juttu, jossa neste imeytetään ala-astian turpeeseen ja kiinteä jätös jää päällimmäiseen sahanpurujen alle. Kumma juttu,,, ei haise. Ulkopuolella on sitten käsienpesumahdollisuus ja peili vaikka parranajoon veistä käyttäen. Loppusilaus voidaan tehdä sisältä löytyvällä Mennenillä tahi ruusuntuoksuisella gruusialaisella parfyymillä.

Kukkia ja ehkäpä muutakin

27. 5.2011.

Jokunen kukkakin on selvinnyt talvesta.

17.9.2011 Naavapartoja kasvaa puhtaassa, saasteettomassa luonnossa ja sitä puhtautta tuolla riittää.

11.8.2011

Viinimarjatkin olivat ensin kukalla, sitten vihreänä, puoliraakana ja lopuksi poimittavan punaisia. Jostain syystä tätävuonna oli oikein huono marjavuosi, ainakin meidän puskissa.Pitänee miettiä ensivuonna lannoitus uusiksi.

9.10.11

Karpalot ovat saaneet punaa poskilleen… ai että ne voivatkin olla hyviä. Yöllä oli pikku pakkanen ja sai heinän huurtumaan ja järvelle usvaa.

Sienivuotta 2011

28.5.2011

Kartiohuhtasieni kasvaa ihan omalla pihalla. Saa siinä tarkkana olla, jottei tallo herkkua. Korvasieniä joutuu hekemaan pihapiirin ulkopuolelta,jopa parinsadan metrin päästä. Mutta niitä sitten onkin senverran enemmän, että maksaa vaivan.

5.6.2011

Korvasienisaalista keväällä 2011 ja kesän ensimmäinen herkkutatti (poikanen tosin) löytyi 5.8 uimareissulla rantapolulta. Kesän kuivuudestako sitten johtunee, että sienikausi (noilla perukoilla) on muutaman viikon myöhässä.

21.8.2011 Jonniiverran jo löytyy syötävää. Kanttarelleja oli syötäväksi saakka, taisi jokunen muru tulla säilöttyäkin. Herrkutattikausi on jotensakin erikoinen. Siellä missä niitä on yleensä, nyt ei mitää ja toisaalla taas tattikausi alkaa jo olemaan ohi.

17.9.2011 Saalista suppiksista ja kosteikkovahveroista ja melkein ämpärillinen puoloja… aikaa meni noin 2 tuntia. Ei hullumpaa:)

Silloin kun suppiksia on paljon, niitä todella on paljon. Pihaan oli kasvanut myös nyrkinkokoinen nuijakuukunen. Pattipää oli varmaan painanut niin paljon, jotta sieni oli varrestaan taipunut maata vasten.